Tarkempi haku

20.8.2014 Keskiviikko Aroharmaalokki, EtelänharmaalokkiJuho Könönen, Jan Nordblad, Juha Sjöholm
navakka SW-tuuli, sade- ja ukkoskuuroja
Pieni yhteenveto asema-alueen retkeilystäni viime päiviltä:

Pääsinpä pitkästä aikaa Saarenmaalle ja asemallekin. Viime (ja ensi) kerrasta onkin jo vierähtänyt kuusi vuotta. Tavoitteena oli katsella mukavaa maalintumuuttoa, kahlaajia, eteläisiä lokkeja... Viimeksi mainittuja on ollut tänä kesänä poikkeuksellisen suuria määriä Gotlannissa ja Öölannissa, joten oli odotettavissa, että kunnon lounaistuuli tuo niitä Vironkin rannikolle. Ja alkoihan niitä näkyä siellä, missä havainnointia oli, eli Põõsaspealla ja Ristnassa. Sunnuntai-illasta lähtien etsin paikkaa, jossa lokkeja näkisi, mutta eipä tuntunut tärppäävän. Tiistaina pääsin jo Sörven niemelle ja majakan juurella kävin toteamassa, että länsikärki on kokonaan veden peitossa ja loputkin mahdollisuudet levähtäjien näkemiseen kuihtuvat, kun leijasurffarit ja turistit ovat vielä kesälomilla. Maalintujen muutto pysyisi kovalla vastatuulella ja sadekuuroilla hyvin aisoissa ja kahlaajilla ei yksinkertaisesti ollut paikkoja levähtää.

Suuntasin silti Loodeen ja siellä olikin ihan eri meininki. Kahlaajia oli pieniä määriä, mutta monipuolista lajistoa ja niitä lokkeja! Ensimmäinen ilta tuotti ainakin kuusi aroharmaalokkia, cacea, enemmän tai vähemmän liikkeessä etelään päin. Mereltä saapuva ukkonen seuranani jäin Loodeen yöksi. Samaan aikaan Holmes ja Jände saapuivat asemalle.

Keskiviikkoaamuna vettä satoi pitkään ja uni maittoi. Herättyäni parkkeerasin länsipuolen särkän tuntumaan, sillä autosta havainnointi tuntui paitsi mukavalta, myös ainoalta mahdolliselta tavalta katsella lintuja vallinneissa olosuhteissa. Puoleen päivään mennessä näin "vain" kaksi cacea, vähän kahlureita ja paikallisen nuoren mustatiiran. Lintu ei liikkunut. Eikä auto. Kyllähän siihen hiekkaan jää helposti jumiin ja vasta noin kello 15, erinäisten yritysten jälkeen, auto oli sellaisessa kulmassa, että Jänden Partnerin ja parin hinausköyden avulla se saatiin taas tieliikennekäyttöön. Huoltotöiden jälkeen katsoin vielä pohjoisrannan lintutarjonnan. Kaunis nuori vesipääsky sai kuvaajan ensin kastelemaan kamansa ja vasta sitten riisuutumaan. Vesi oli vielä kesäisen lämmintä.

Kävin toteamassa myös Jämajanlahden tyhjyyden. Vesi oli liian korkealla ja turhan kova tuuli teki määrittämisestä hankalaa. Katsoin pitkään yksikseen rannalla aaltoja väistellyttä lintua ja arvoin keltavästäräkin ja nuoren kuovisirrin välillä... Lopulta kävelin tarpeeksi lähelle ja lintu määrittyi jälkimmäiseksi. Loodeen näytti kertyvän etelään valuvia lokkeja, joten suuntasin vielä sinne. Illan jo auttamattomasti hämärtyessä havaitsin kaikkiaan yhdeksän cacea ja illan viimeinen mielenkiintoisempi yksilö sai vielä Juhan ja Jändenkin paikalle. 2kv etelänhamaalokin tuntomerkit täyttänyt lintu löytyi kiviltä istumasta. Lintu jäi paikalle yöpymään ja dokumenttikuvat jäivät tietysti hyvin heikoiksi. Suomessa tällaisia lintuja ei taidetta pahemmin hyväksyä, joten täytyy vain kirjoittaa pitkä lomake ja toivoa parasta. Virosta on aiemmin hyväksytty vain yksi havainto lajista.

Torstaiaamu käynnistyi osaltani hitaasti ja suuntasin Kuressaaren palveluiden ääreen. Iltapäivällä valuin länsirantaa etelään ja komppasin Rahusteen niityt ja rudet tarkkaan, mutta lintuja vain ei tuntunut löytyvän. Loode tuntui siis hyvältä vaihtoehdolta päivän päätteeksi. Matkalla pysähdyin Jämajassa, jossa ajankohtaan nähden mukava yhdeksän metsäviklon parvi nousi ruovikosta. Pelipaikalla Loodessa huomasin, että ilmeisesti ekan kerran tänä syksynä liikkeellä oli selkälokkeja, mm. a12 matkalla etelään. Ilta tuotti kaksi cacea ja mahtavan rantasipiparven; a 40.

Tätä kirjoittaessa Juha ja Jände lähtivät mantereelle päin. Itse taidan vielä katsoa Looden iltatarjonnan ja lähden itsekin kohti Põõsaspean staijia. Olipahan reissu!
Juho


19.8.2014 Tiistai Mati Martinson
Vahepeal oli päiväkirja kirjutamises paus. Ise olen päevast-päeva suviseid laiulugemise tulemusi tabelisse toksinud, et lepingu tähtajaks valmis jõuda. Teet käis koos oma töömehega militaarmuuseumis elektrit korda sättimas.

Militaar- ja loodusmuuseumi pileti hinnakirjas olime täna sunnitud täiendusi tegema. Kaks mootorratastega vene meest, koloraadolindikesed uhkelt rinnas, jalutavad õue peal ja räägivad Nõukogude Liidu taastamisest. Tuli välja, et üks olevat veel Saksamaalt ja nad on Tallinnas kokku saanud.

Sellistele meestele militaarmuuseumi külastamist ära keelata ei saa, kuid arvan, et selline „ülemklass” võiks kõrgemat hinda maksta küll kui julgevad oma seisukohtadega avalikult välja tulla. Et asi oleks poliitiliselt korrektene, siis sama piletihind kehtib ka kommunismi ideede levitajatele ja neonatsidele, kaasa arvatud praeguses ärevas poliitilises situatsioonis tänapäevaste komsomoliürituste korraldajatele ja komsomolimärkide jagajatele.

Enno oli järgmise vene seltskonna käest juba riielda saanud, et miks nende viisnurk haakristiga kõrvuti on. Aga Eesti jaoks on nad ühed võõra võimu sümbolid mõlemad.

Koloraadomardikad on mul loodusmuuseumi kogus olemas, kuid õue peal ringi jalutamas nägin neid esmakordselt. Sellistel kahjuritel tuleb varakult silma peal hoidma hakata.
MM


11.8.2014 Maanantai Mati Martinson
Mõned pildid kurepere fotoalbumist.
MM


10.8.2014 Sunnuntai Mati Martinson
Linnumaailmas seis endine ja turistid voorivad militaarmuuseumi vahet. Ka seda on vaja kui tahame Sõrves olemist jätkata ja hooned on vaja taspisi korda teha.
MM


9.8.2014 Lauantai Mati Martinson
Kurepere on endiselt platsis. Kusagilt ootamatult nad välja ilmusid. Oskasid siiamaani peidus olla kuni poegadel tiivad kandma hakkasid.
MM


8.8.2014 Perjantai Mati Martinson
Meri on kuiv. Sead jooksevad mööda merd.
MM


7.8.2014 Torstai Mati Martinson
Kured tegid üllatuse.
Triibude papa käis ka ennast hommikul näitamas. Eile õhtul olid nõnda sõbralikult koos.
MM


6.8.2014 Keskiviikko Mati Martinson, Teet Ruben
Mere ääres käib hämaras päris huvitavaid tegelasi. Kurgi on lausa mitu seltskonda ja põssapere on juba tavaliseks saanud. Isegi triibude papa oli kohal.
MM


5.8.2014 Tiistai Mati Martinson, Karl Eik Rebane, Teet Ruben, Ainar Unus
Mere ääres kolm hõbehaigrut.
Teet tuli oma liblikaid üle vaatama.
MM


4.8.2014 Maanantai Käsnalainelane (Lymantria dispar)Mati Martinson, Karl Eik Rebane, Ainar Unus
Hommikul seirepüünises käsnalainelane (Lymantria dispar). Kui 2011. aastal mõned linnujaama õue pealt kätte sain, siis võttis liblikamehed sibama. Nüüd üle mitme aasta jälle üks.

Tegelikult on käsnalainelane, kui teda palju saab, suur metsakahjur.

Käsnalainelase varasemad leiud Eestis:
Kohtla-Järvelt 18.08.1967 – 1;
Tartu lähedalt 2009. a. – 1, 2011. a. – 1;
Sõrvest 20.07.2011 – 4, 06.08.2011 – 1.

Käesoleval sajandil on selle liigi poolt tekitatud kahjustused sagenenud põhjapoolsetel aladel, näiteks Leedus.
Aastal 2008 registreeriti esimene käsnalainelase tugevaastmeline kahjustus Lätis – Liepaja linna territooriumil oli täielikult raagu söödud 40 ha puistusid.

http://www.metsaselts.hiiumaa.ee/cfiles/documents/oppepaevadematerjalid/metsakaitse8sept2012/Ohtlikud+invasiivsed+metsakahjustajad.pdf

Õnneks on käsnalainelane meil harv eksikülaline.
MM


3.8.2014 Sunnuntai Mati Martinson
Hommikul mere ääres põssa põrsastega ja üksik valge-toonekurg.
MM


2.8.2014 Lauantai Mati Martinson
Veel üks tamme-roheöölane valguspüünises. Linnujaama õue pealt kokku üheksas. Üheksa tamme-roheöölast sai mingi aeg tagasi Stebeli komandopunkti pealt ka Tallinna Loodusmuuseumi mees Aare Lindt.
MM


1.8.2014 Perjantai Mati Martinson
Mere ääres haigruid 17. Kellel viitsimist, siis nokatäied kõik loetavad.
MM